”Se mikä on yhdelle kasvua voi olla olla toiselle taantumista”
Mistä tunnistaa, mikä on autenttista kasvua juuri itselle?
Miten henkisyys ja vaistot liittyvät toisiinsa? Usein henkisyyden äärellä ollaan enemmän keskitytty meditaatioon ja muihin hienovaraisempiin harjoituksiin. Ihminen on kuitenkin biologinen olento, emmekä oikein voi ohittaa vaistopuolta itsestämme. Vaistoihin katsominen tekee näkyväksi reaktiivisuutemme ja rehellisen tilamme, ja juuri sen näkyväksi tulo antaa meille suuntaviittoja siihen, millä on voima tuoda elämäämme valtavasti lisää tilaa ja vapautta. Se ei vain useinkaan ole ihan siellä, missä ensimmäiseksi ajattelisimme.
Usein kun kiinnostumme henkisestä kasvusta luomme usein tiedostamattamme jonkinlaisen tiedostamattoman ihanteen, jossa olisimme levollisia, tietoisia ja jotenkin järkkymättömiä. Ihanteet voivat tottakai motivoida sitoutumaan harjoitukseen joka on hyvä. Vaistopuoli meissä on kuitenkin usein se, mitä emme ihan haluaisi katsoa.
Keskustelemme podcastilla kolmesta erilaisesta vaistosta: itsesuojelu vaistosta, vetovoima vaistosta, sosiaalisesta vaistosta.
Kaikilla ihmisillä ovat nämä kaikki vaistot, mutta lähes aina me lähdemme itsessämme ylikorostamaan jotain vaistoa ja jokin vaistoista jää meille ns. sokeaksi pisteeksi.
Kun ylikorostamme jotain vaistoa, toimimme itseasiassa rajallisesti ja rajatusti. Myös sokean pisteen huomiomattomuus sulkee pois elämästä ja itsestä osion, joka on oleellinen osa kokonaista, täyttä elämää. Tasapainoinen suhde omiin vaistoihn lisää elämässä joustavuutta, tilaa ja tuoreuden tuntua.
Tilanteet, joissa meillä on ahdas olo ja olemme ns. selviytymistilassa, olemme usein jollain tavoin ”jumissa” olemme mitä luultavimmin joko ylikorostamassa jotain vaistoa, tai alitajuisesti välttämässä sokeaa pistettämme. Tällöin se mikä meidät vapauttaa, on usein jollain tavoin päinvastaista ja yllättävää suhteessa siihen mihin olemme tottuneet.
Itsesuojelu vaisto- ”Vain yksin selviää”
Ylikorostettuna: Liiallinen keskittyminen mm. ruoan, unen ja talouden optimointiin selviytymisnäkökulmasta, elämästä tulee joustamatonta, kapeaa ja myös jollain tavoin itsekästä. Kasvua olisi harjoitella joustavuutta ja heliittää liiallisista säännöistä
Sokeana pisteenä: Vaikeus pitää huolta mm. aikatauluista, syömisestä, nukkumisesta ja rytmeistä. Kasvua olisi harjoitella itseä suojelevia rutiineja ja tervettä huolenpitoa itsestä.
Vetovoima vaisto- ”Jos minulla on intensiivinen yhteys- niin selviän”
Ylikorostettuna: Ylimenevä kiinnostus intensiivisyydestä ja latauksesta, jonka seurauksena tavalliset ja arkiset asiat alkavat jäämään, vetovoiman sotkeminen aitoon yhteyteen jonka seurauksena saattaa välttää autenttista yhteyttä ja sitoutumista.
Kasvua olisi harjoitella arkisuutta ja tavallisuutta, sitoutumista siihen mikä on itselle hyväksi sen sijaan mikä on aina stimuloivaa.
Sokeana pisteenä: Tunne että on jotenkin mitätön, ei kiinnostava ja tylsä. Ei ota askelia elämässä kohti toimintaa ja asioita jotka voisivat tuoda omaan elämään tervettä kipinää. Kasvua olisi harjoitella menemään kohti asioita joissa voi olla latausta, intensiivityyttä ja jotain joka jollain tavoin ”herättää”
Sosiaalinen vaisto- ”Selviän ryhmässä”
Ylikorostettuna: Fokus menee automaattisesti muihin ihmisiin, siihen mitä muut ajattelevat minusta. Haluaisi olla mukana kaikissa tapahtumissa, voi olla kroonisesti olo että on väärässä paikassa. Addiktoituu saamaan ”sosiaalista tietoa”. Ihmissuhteet jäävät usein ilmeiselle tasolle. Kasvua olisi uskaltautua kääntämään huomiota pintaa syvemmällä ja uskaltautua katsomaan itseään ja ihmissuhteitaan rehellisemmin.
Alikorostettuna: Ryhmien ja porukkaan kuulumisen välttäminen, tunne kuulumattomuudesta ja sosiaaliset kevyemmät kohtaamiset voivat tuntua täysin turhalta.
Kasvua olisi uskaltautua harjoitella kuulumaan, osallistumaan ja mennä kohti porukoita joissa voi olla osana omana itsenään.
Kuuntele koko keskustelu podcastilta, tämä oli valtavan avaava, valaiseva ja inspiroiva!