Podcast traumakemia suhteesta toipumisesta yhdessä Kristiina Niskasen kanssa

Sain jälleen podcastille vieraaksi rakkaan ystäväni ja kollegan Kristiina Niskasen.

Olemme aiemmin jutelleet mm. lähesiriippuvuudesta ja addiktioista. 

💎Tällä jaksolla puhuimme isosta, herkästä ja vaativasta aiheesta, eli siitä mitä on toipua suhteesta jossa mukana on ollut traumakiintymystä.

Puhuimme jaksolla mm. 

• Mitä traumakiintymys on?

• Millaisia rooleja traumakemia suhteissa aktivoituu?

• Miten sitten lähteä toipumaan tällaisesta suhteesta?

• Todellisuus käsityksen sumentuminen, oma erottelukyky heikkenee

• Itselle valehtelu

• Realitycheck - mitä oikeasti on tapahtunut? Suhteen aikajanan kirjoittaminen

• Totuus kestää tarkastelua

• Omien arvojen kirkastuminen

• Toisen ihmisen käyttäytyminen ei koskaan kerro sinun rakastettavuudestasi

• Miten selvitä sen ristiriidan kanssa että ikävöi ihmistä joka ei tee itselle hyvää

• Yksinäisyyden ja tyhjyyden kohtaaminen

• Mitä on olla omalla puolellaan?

• Pelko irtaantumisen esteenä

• JA vähän daddy issues

• Ei ne sanat vaan ne teot 

• Ja paljon muuta ihan timanttista asiaa 💎

Mun ja Kristiinan yhteinen verkkoluentosarja Läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi löytyy täältä

Kristiinan kotisivut löytyy täältä

Ymmärrä itseäsi ja suhteitasi onlinekurssi alkaa 3.3 - ilmoittaudu täältä

Viisaasti vaativien tunteiden äärellä podcast

Tällä podcastilla juttelen Kehto koulun Tommi Charanpal Kujalan kanssa tärkeästä, inhimillisestä ja herkästäkin teemasta: Miten olla viisaasti vaativien tunteiden kanssa? 

Millaisen mallin sinä olet oppinut siitä, miten tunteita käsitellään? Varsinkin vaativien tunteiden äärellä koemme herkästi avuttomuutta ja keinottomuutta - miten olla vaikkapa ahdistuksen, pelon, surun, pettymyksen tai vihan kanssa? Koska olemme usein jääneet vaille mallia terveistä tunnesäätelytaidoista, turvaudumme hyvin alitajuisesti erilaisiin defensseihin. Defenssien alkuperäinen tarkoitus on ollut suojata psyykettämme, hyvästä syystä. Pidemmän päälle käy kuitenkin niin, että vaativien tunteiden välttäminen tuo elämäämme enemmän kipua ja ahdistusta.

Tunteiden myötätuntoinen ja armollinen kohtaaminen, takertumatta niihin ja tekemättä niistä tarinoita on arvokas lahja, joka kasvattaa sydämemme kykyä kohdata elämä, itsemme ja toisemme täydemmin.

Ja samaan aikaan, tällä alueella kompuroimme luultavasti kaikki - eikä tunteita voi älyllistää tai ohittaa, eikä se ole henkisen kasvun tarkoituskaan. Tunteiden tarkoitus on tulla tunnetuksi. Joskus niillä on jokin hyvin tärkeä viesti mukanaan, joskus ne ovat alitajunnasta vapautuvaa tunnekuonaa - yhtäkaikki: Et voi tuntea väärin.

Keskustelimme podcastilla mm. seuraavista teemoista:

• Psykologinen ja henkinen näkökulma tunteiden äärellä

• Defenssit ja haastavuus kohdata tunteita

• Henkisiä suden kuoppia tunteiden äärellä

• Nauru defenssinä

• Turvallinen tila kohdata se mitä itsessä tapahtuu

• Joogan jälkeinen raivokohtaus - mitä ihmettä?

• Mielen fantasiat ja tunteet siltana todellisuuteen

• Sydän surut

• Ja paljon muuta

• Fantasiat

• Elämään kuuluu myös kärsimys

Suosittelen lämmöllä tutustumaan Kehto koulun tarjontaan myös verkossa. Pääset tutustumaan kursseihin allaolevia linkkejä klikkaamalla,

Viisaasti vaativien tunteiden äärellä verkkokurssi

Henkisen älykkyyden kolme keskusta - maksuton verkkokurssi

Lue lisää täältä.

Addiktiivisuus ihmisyydessä - podcast Kristiina Niskasen kassa

Tällä podcastilla keskustelen rakkaan ystäväni ja arvostamani ammattilaisen Kristiina Niskasen kanssa addiktioista.

• Addiktiot ja addiktiivisuus: Mikä kaikki oikeastaan on addiktiivisuutta?

• Addiktiot ovat toki myös konkreettisia kuten : päihteet, työ, pakonomainen treenaaminen, tms. - mutta aina addiktiot eivät ole niin konkreettisia ja siksi on myös niin arvokasta tutkia addiktiivisuutta.

• Kukaan ei ajattele alkavansa addiktiksi- erilaiset addiktiot lähtevät usein pienistä milleistä ja pahimmillaan alkavat hallita koko elämää

• Mitä syitä addiktioiden takana on? Addiktioille on olemassa altistavia tekijöitä 

• Tunnesyitä addiktioiden takana voi olla mm. turvattomuus, pelko, yksinäisyys, hylätyksitulon tunne, traumaattinen tausta

• Rehellisyys: Mitä saan addiktiosta? Kontrollia, harhautusta, mielihyvää, helpotusta, mitä?

• Millainen hintalappu addiktioillani on?

• Addiktioihin liittyvä intensiivisyys hakuisuus

• Eskapismin vastakohta on intiimiys- aito läheisyys

• Addiktioden äärellä olemme helposti taipuvaisia kusettamaan itse itseämme

• Henkistä kipua ei voi vain siivota pois elämästä

• Addiktio kaventaa elämää, mielihyvän ja helpotuksen hausta tuleekin vankila

• Mille tulee elämässä tilaa jos hellittää addiktiosta

• Miltä addiktion impulssit tuntuvat kehossa

• Vastakkaiden toiminnan periaate

• Jaamme myös Kristiinan kanssa omia kokemuksiamme addiktioista toipumisen tiellä

• Mitä on elämisen arvoinen elämä, sinulle?

• Ja paljon paljon muuta

Suosittelen suurella lämmöllä tutustumaan Kristiinan uuteen verkkokurssiin addiktioista toipumisen tueksi.

Riippumatta- elämäsi aidosti vapaana on 8 osainen verkkokurssi joka tuo työkaluja, ymmärrystä ja tukea addiktioista toipumiseen.

Podcast narsismista ja epäterveistä ihmissuhdemalleista

Mitä narsismi oikein on?

On hienoa että tietoisuus narsismista ilmiönä on lisääntynyt ja samalla tuntuu siltä että narsismi kortti heiluu aika helposti, kun kyseessä on kuitenkin varsin vakava ja elämään syvästi kärsimystä tuova asia.

Narsistisia piirteitä ovat mm.

• Röyhkeys

• Itsekeskeisyys

• Manipulatiivisuus

• Toisen tunteiden mitätöinti

• Tunnekylmyys tai muu kyvyttömyys huomioida toisten tunteita

• Samojen radikaalien satuttavien mallien toistaminen yhä uudestaan ja uudestaan

---

Suhteen alussa narsismi ei useinkaan näy. Intuitio tai muut hälytyskellot saattavat kyllä soida, mutta ihastuksen huumassa hälytyskellojen kilinät tulee usein itse vaimentaneeksi. Suhteen alussa narsistin tarkoituskin on hurmata ja koukuttaa toinen, tapahtui tämä sitten tietoisesti tai ei. 

Narsistin uhri (joka on sanana aika kamala, mutta tämä on yleisessä käytössä niin mennään sillä) on yleensä hyvin empaattinen ja sopeutuva, ihminen joka on usein jo lapsuudesta alkaen oppinut että omilla tarpeilla ja rajoilla ei ole niin väliä. Narsisti on tavallisesti oppinut hyvin taitavaksi manipuloijaksi, jolloin uhriksi voi kuitenkin joutua lähes kuka tahansa.

Narsistin uhrin omaan taustaan kuuluu usein heikko itsetunto ja itsetuntemus, jolloin narsisti tuntuu niin mahdottoman vetovoimaiselta, kuin omalta puuttuvalta palaselta.

Narsistin uhri on kaikkea muuta kuin tyhmä, vaikka he itse usein kokevat valtavaa häpeää tilanteestaan. Läheisessä suhteessa aktivoituvat varhaiset mallimme olla suhteessa ja tällöin toiset meistä ovat herkempiä narsistisille suhteille. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tyhmyyden kanssa. Voi olla hyvin vaikeaa nähdä suhteen todellista tilaa, sillä normaaliuden raja hälvenee.

Narsistin kanssa suhteessa ei oikein voi levähtää, luottaa tai asettua tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Narsisitissa suhteissa on aina jonkinlainen epäterve valta-asetelma, joka tuo suhteeseen draamaa ja kärsimystä. Narsistisisesta suhteesta on mahdollista toipua. Missään ei kuitenkaan taideta suositella suhteeseen jäämistä.

Toipumisessa keskeistä on purkaa häpeää, keskustella ja tehdä itselleen näkyväksi suhteen todellista tilaa turvallisessa vuorovaikutuksessa. Erillisyys narsistista on myös tärkeää, jotta voi itse alkaa havaitsemaan suhteessa toistuvia kuvioita kirkkaammin. Omien rajojen tunnistaminen ja niistä kiinnipitäminen on myös ydin asia. Terapia on myös enemmänkuin suositeltavaa, varsinkin terapia jossa käydään varhaisten vuorovaikutussuhteiden vaikutusta ja elämänkaarta läpi riittävällä syvyydellä. On ensiarvoisen tärkeää, että uhri saa tunteen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Uuden hyvän tulevaisuuden suunnittelu ja keinojen etsiminen sen saamiseksi, yhdessä terapeutin kanssa vie uhrin ajatuksia pikku hiljaa pois menneistä traumaattisista tapahtumista ja kokemuksista.

Podcastilla puhumme mm. seuraavista aiheista

• Mitö narsismi on?

• Mitä ns. sumutus/kaasuvalotus on joka saa narsistin uhrin epäilemään itseään ja omaa mielenterveyttään

• Narsistisen suhteen syklisyys

• Onko narsismi pahuutta, vai mistä siinä on kyse?

• Mitä narsistin uhri ”saa” suhteesta?

• Mitä tarpeita narsisti itse täyttää suhteessa?

• Miksi ihminen hakeutuu toistuvasti enemmänkin sitä kohti mikä on tuttua kuin sitä mikä olisi itselle aidosti hyväksi

• Millaisia vaiheita narsistisesta suhteesta toipuminen usein sisältää

Suosittelen suurella lämmöllä tutustumaan Jennin sivuihin TÄÄLTÄ

---

Verkkoluentosarja tunnelukoista on nyt tarjouksessa 39€.

Ylivastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta - podcast satuttavista parisuhdekuvioista

Aloitimme Jarin kanssa yhteistyön viime kesänä ja yhteiset podcastimme ovat olleet kaikkien aikojen suosituimpia, enkä ihmettele.

Edelliset podcastimme voit kuunnella alla olevista linkeistä:

Aikuiseksi kasvaminen parisuhteessa

Podcast tunnehaavojen eheytymisestä

Uusin podcastimme käsittelee mm. ylivastuullisuutta ja vastuuttomuutta parisuhteessa, muutosta, ja mitä on ottaa vastuu omasta kasvusta parisuhteessa. Tämä keskustelu oli jälleen valtavan antoisa, syvällinen ja autenttinen.

Keskustelimme podcastilla mm.

• Siitä kun parisuhteessa toinen on taipuvainen kantamaan ylivastuuta ja toinen taas välttää sitä

• Mitä se on kun taannumme lapseksi parisuhteessa

• Mitä se olisi, jos löytäisi rakastavaa vanhemmuutta itsestään

• Itsensä ruoskiminen ei ole sama asia kuin vastuunotto

• Vaikka olisi pitkään toivonut toisen muutosta, se ei välttämättä tuotakaan helpotusta

• Tunnehaavojen eheytyminen ei tapahdu älyllä

• Miten katkaista suhteessa tapahtuvia alitajuisia pelejä

Podcast erilaisista minätiloista

Pitkästä aikaa soolo podcast! Tällä podcastilla puhuin erilaisista minä-tiloista, joidenka tunnistaminen ja myötätuntoinen havainnointi on itsetuntemustyöskentelyssä varsin keskeistä, mutta ei suinkaan aina ihan helppoa. 
Esimerkkejä minä-tiloista luultavasti jollain tavalla ovat tuttuja jokaiselle meistä

Sisäistettyjen vanhempien minä-tilat

Selvitäkseen lapsuutensa tunneilmastosta, lapsi joutuu sisäistämään vanhempiensa ihanteet, toiveet, odotukset ja tavan olla vuorovaikutuksessa jotenkin itseensä. Jos on esimerkiksi kokenut lapsuuden tunneilmastossa paljon tunteiden mitätöintiä, tunteiden mitätöinti sisäistyy omaan mielen rakenteeseen ja tätä samaa perittä jatkaa usein itselleen ja joskus myös toisille, jos e valta-osan ajasta, niin aika ajoin. Jos sisäistettyjen vanhempien minä-tila on vaativa, ankara, kylmä tai jopa halveksuva, tämän minä tilan aktivoituminen on usein hyvin kipeää ja epämukavaa. Parhaimmillaan turvallisessa kiintymyssuhteessa sisäistetty vanhemmuus on lämmintä, sensitiivistä, johdonmukaista ja turvallista. Tällöin sisäistetyt vanhemmat ovat minä tilanakin turvaavia, myötätuntoisia ja suojaavia. Useimmilla meistä on monenlaisia vanhemmuuden tiloja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Itsestään voi esimerkiksi tavoittaa sekä hylkäävän vanhemman että rakastavan vanhemman.

Haavoitetun lapsen minä-tila

Lapsi on suhteessa vanhempaansa hyvin herkässä asemassa, riippuvainen vanhempiensa hoivasta, turvasta ja hyväksynnästä. On lapselle valtavan kipeää kohdata esimerkiksi alistamista, mitätöintiä, turvattomuutta ja draamaa. Tällöin usein defenssimme tulevat apuun ja dissosiodumme kokemuksesta. Dissosioutuminen on siis ikäänkuin kokemuksesta tunnetasolla irtaantumista, vaikka järjellä tietääkin mitä kipeää esimerkiksi lapsuudessa on omalla elämänkaarella tapahtunut. Tunteesta erkaantuminen on joskus palvellut, suojannut ja sille on ollut tarkoituksensa. Se kuitenkin vaikuttaa edelleen elämään aikuisena, usein hankaluutena olla tunneyhteydessä itseen ja toisiin. Dissosiaatio vaikuttaa ihmisiin erirtavoin. Sen takana on kuitenkin haavoitetun lapsen minätila, jossa asuu edelleen haavoitetun lapsen suru, pettymys, pelko, avuttomuus, hätä, ehkä kauhukin. Tämä haavoitetun lapsen minä-tila aktivoituu usein aikuisena ihmissuhteissa ja voi tuntua hyvin kipeältä ja häpeälliseltäkin.

Selviytyjä minä-tilat

Haavoitetun lapsen on täytynyt löytää keinoja, kuinka selviytyä syvän kivuliaista tunteistaan, kuinka niitä välttää nousemasta pintaan ja miten ”varmistaa” ettei se sama tuskallinen tunne pääsisi enää toistumaan. Ja kuitenkin se lähes aina pääsee.

Selviytyjä tilat ovat meillä hyvin erilaisia, ja jokaisella on näitkäkin luultavasti useampia. Ylianalysoimista, huumoria silloinkin kun sattuu, menestyksen jahtausta hinnalla millä hyvänsä, miellyttämistä, riippuvuuksia, välttämistä. Selviytyjä tila on ihan oikeasti joskus auttanut meitä selviytymään. Mutta usein juuri se polttaa meidät loppuun, uuvuttaa ja myöhemmin elämässä tuottaa jonkinlaista kärsimystä. Ja mikä ristiriita se onkaan, että juuri sillä millä selviytyi, nyt tuhoaakin itseään ja elämäänsä. Kukaan meistä ei myöskään aidosti ratkaise selviytyjän pyrkimyksiä järjellä. Selviytyjäänsä tutustuminen kysyy luottamusta, aikaa ja turvaa. Sillä sen takana on kipua ja surua. Hyvässä terapiassa ajanmyötä tai joskus yllättävänkin nopeasti selviytyjä uskaltaa väistyä, ja tehdä tilaa sille, miltä se koitti suojautua. Selviytyjä ansaitsee myös tulla nähdyksi, ei tuomituksi tai mitätöidyksi. Se teki, mitä se pystyi tehdä.

Auttenttinen itse -tila

Ihan joka-ainoa meistä on syntynyt tänne ainutlaatuisena, oman ihmeellisen olemuksensa kanssa. Elämä muokkaa ja näin sen kuuluukin meitä jollatavoin muokata, mutta siitä huolimatta että kasvamme ja kehitymme, meissä on aina jotain omaa, totta, ainutlaatuista, juuri meille autenttista. Se voi olla hyvinkin piilossa selviytyjä tilan tai riippuvuuksien takana mutta siellä se on. Millainen olet, kun olet huoleton-rento-vapautunut? Mikä on juuri sinulle ominaista, luonnollista? Autenttisuutta ei voi esittää eikä siinä tilassa luultavasti kukaan ole 100% ajasta, ja sekin on ok. On aivan ihanaa, että autenttisuutta arvosettaan ja samalla ihan yhtä arvokasta ja totta on antaa huomio myös sille, että meissä ihmisissä tapahtuu erilaista liikettä, käymme erilaisissa tiloissa ja sekin on osa ihmisenä olemista. Ne hetket, missä on autenttisen itsen tilassa kannattaa kuitenkin merkata itselleen. Mikäköhän mahdollisti autenttisuuden? Missä ja kenen kanssa tai mitä tehdessä tämä tila on tavoitettavissa?

Ihmisenä oleminen on sisäistä liikettä, erilaiset elämänvaiheet, tilanteet ja kriisit saattavat aktivoida eri minä-tilojamme. Vaikka autenttisen itsen tilassa olo on levollisinta ja se on sen puolesta todellakin tavoiteltavaa, tie sinne kulkee kuitenkin sallimalla ja huomaamalla myös muut tilat osana itseään. Haavoitettu lapsi meissä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tuloa, rakastavaa vanhempaa tuekseen. Millaisen rakastavan vanhemman tilan sinä kaipaisit itsellesi?

Kuuntele lisää podcastilta!

Kuuntele kirjaani Ole itsellesi armollinen Bookbeatista maksutta 2 viikon ajan TÄÄLTÄ tai osta kirja omaksi Hidasta elämää puodista TÄÄLTÄ <3

Mitä henkinen kasvu oikein on? Podcast Kehto koulun Tommin ja Emilian kanssa.

Henkinen kasvu - mitä se oikeastaan on? Tämän sanaparin alle mahtuu monenlaista, chakroista egoon ja manifestoinnista ykseyteen ja siksi tuntuukin tärkeältä tarkastella hieman, mitä se henkinen kasvu oikein on, mihin se oikein tähtää?

Myönnän heti kättelyssä, että minulla henkinen kasvu käynnistyi varsin naiivisti ja jotenkin arkeen juurtumatta. Se oli enemmänkin hieman levottoman tuntuista mantrojen hokemista, jossa koitin mahtua johonkin uuteen muottiin. Henkisen ihmisen muottiin. Henkisyydestä voi myös tulla defenssi, jolla vältetään katsomasta elämää ja todellisuutta tässä ja nyt. En halunnut nähdä addiktiotani, parisuhteeni haasteita, en halunnut nähdä sisäistä tuskaani vaan ahmin kirjoja, kursseja ja koitin ikäänkuin ohittaa ihmisyyteni haasteet liimaamalla henkisen kuoren suojaksi. Luulin, että vapaus on sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Että vapaus olisi vapaissa työajoissa, ulkomaan matkoissa ja ties missä. En halunnut nähdä mieleni vankilaa, jonka katsominen oli vielä liian kipeää. En siis tietoisesti paennut henkisyyteen, vaan tiedostamattani. 

Onneksi kuplani kuitenkin puhkesi, vaikka se tuntuikin siltä kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ai, mitään pikaratkaisua ei olekaan? Oli oikeasti suostuttava ei-tietämisen tilaan, oli suostuttava sietämään epämukavuutta, oli katsottava omia kaavojaan hyvin rehellisesti. Oli annettava ”Hyvin mulla menee” -maskin sulaa ja uskaltautua tuntemaan syvälle haudattu tuska. Tällä matkalla olen toki edelleen, mutta se ei enää säikäytä minua niin, kuten aiemmin. Nyt ymmärrän, että itsensä ja todellisuuden katsominen on hidasta, paikoin hyvin epämukavaa ja sitoutumista vaativaa. Mutta palkinto on myös todella sen arvoinen. Minulle sitoutuminen omaan matkaani ja itseni kohtaamiseen on paljastanut että elämässä on jotakin, joka kannattelee, kamalimmiltakin tuntuvista hetkistä huolimatta. Pelko ei ole kadonnut, mutta ei sen kuulukaan. Pelollekin on kokonaisuudessa ihmisyydessä tilaa. Tuntuu siltä, että elämässä on tilaa, ennenkaikkea psykologisesti. Minulla on edelleen omat harjoituksen paikkani ja keskeneräisyyteni, tottakai.  Nyt ajattelen, minun henkiselle kasvulleni suurin lahja on ollut asettua ihmisyyteen, inhimillisyyteen, ei pyrkiä sen yläpuolelle.

Vapaus ei olekaan sitä, että saa tehdä mitä haluaa, vaan vapaus on ennen kaikkea vapautta omista mielen rakenteiden kaavoista. Vapaus on sitä, että ei tarvitse pelätä itsessä herääviä tunteita tai ajatuksia. Vapaus on sydämen avaamista kaikelle sille mikä itsessä tapahtuu, myös sokeudelle, naiviudelle ja varjoille. Ensimmäinen askel vapautumisen matkalla on tulla tutuksi oman vankilansa kanssa. Tämä ei tapahdu hetkessä, siihen ei ole mitään quick fix- tietä. Se on elämään suostumista ja senkin sallimista, ettei aina kyllä huvita suostua.

Pääsin keskustelemaan omien rakkaiden opettajieni, Kehto koulun Tommin ja Emilian kanssa siitä, mitä henkinen kasvu oikeastaan on, podcastille. Kuuntele keskustelumme alta.

Podcast läheisriippuvuudesta toipumisesta

Tällä podcastilla keskustelen psykoterapeutti Kristiina Niskasen kanssa läheisriippuvuudesta ja siitä toipumisesta, ennenkaikkea omakohtaiseten kokemuksiemme ja toki myös ammatillisen kokemuksen kautta.

Läheisriippuvuus sanana voi jättää ilmaan kysymyksiä: Mitä se on? 

Kaipuu ja tarve läheiseen suhteeseen ei itsessään ole läheisriippuvuutta, vaan inhimillistä ja normaalia. 

Läheisriippuvuuden taustalla on usein jonkinlainen kiintymykseen liittyvä trauma tai vaillejääminen, joten läheisriippuvuus on enemmänkin opittu selviytymismekanismi ja reaktio, kuin ongelma itsessään. 


Läheisriippuvuudessa kiintyminen toiseen on usein ristiriitaista ja turvatonta. Tästä läheisriippuva kokee usein syvää häpeää ja huonommuutta. Moni joka tunnistaan itsessään läheisriippuvuutta kuvaa tietävänsä, että se ei ole itselle hyväksi, mutta ei tiedä mitä asialle voisi oikein tehdä. Asian kanssa ollaan liian yksin. Läheisriippuva tyypillisesti koittaa kantaa vastuuta kumppaninsa teoista ja valinnoista, ja kokee kroonisia pettymyksiä, sillä läheisriippuva on lähes poikkeuksetta suhteessa jollain tavoin turvattomasti kiintyneen ihmisen kanssa. 

Podcastilla puhumme mm. siitä miten läheisriippuvuus ilmenee, miten siitä voi lähteä toipumaan ja toivottavasti pystymme luomaan rehellisen mutta rohkaisevan kuvan siitä, että miksi omia sisäisiä kipujaan kannattaa lähteä turvallisesti kohtaamaan. 

Luentosarja läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi alkaa 22.10 ja on ostettavissa nyt tarjoushintaan 49€. Lue lisää TÄÄLTÄ.

Podcast tyhjyyden pelosta

Vaikka usein sanomme haaveilevamme lomasta, moni kuitenkin huomaa lähestyvän loman nostavan myös epämukavia tunteita esiin. Tämä on todellakin inhimillistä, vaikka ehkä siitä vähemmän ääneen puhutaan.

Se, että totuttu tekemisen tapa pysähtyy tuo tilaa. Tyhjää tilaa. Aikaa jolloin ei ole mitään agendaa. Tosi-asiassa se tyhjyys on harvoin tyhjää. Yleisempää on se, että kun ihminen pysähtyy nousee näkyville myös epämukavia ajatuksia ja tunteita. Ehkä hyvin syviäkin kysymyksiä siitä, mikä elämässä on merkityksellistä ja mikä oma paikka täällä oikein on.

Suorittamaan taipuvainen tietää, että "vain oleminen" on yksi vaikeimmista asioista. Vaikka olisi tietoa rentoutumisen ja palautumisen tärkeydestä, ne harvoin onnistuvat käytännössä jos syvempiä syitä suorittamisen takana ei tule käsitellyksi. 

Tyhjä tila voi nostaa esiin myös alitajuiset turvattomuuden tunteet, joiden lähteelle voi olla vaikea päästä. Yleisesti ottaen ihmismielelle epätietoisuuden sietäminen on vaikeaa. Tyhjissä kohdissa voi tuntua siltä, että ei oikein saa kiinni mistään. 

Siksi tyhjyyden pelon noustessa oleellinen kysymys voikin olla:

• Mikä tulisi näkyville tyhjyydessä?
• Mille tyhjyys toisi tilaa?
• Minkä kysymyksen tyhjyys nostaisi esille?

Näitä kysymyksiä ei suinkaan tarvitse aggressiivisesti tai paineistaen kysyä, vaan lempeän uteliaasti.  Samalla kun tyhjyys voi tehdä näkyville arkoja ja kipeitäkin kysymyksiä, on tyhjyys myös se paikka, josta luovuus saa alkunsa.

”The cure for the pain, is in the pain”

Kuuntele lisää podcastilta!

Oletko muuten jo huomannut maksuttoman Överiksi meni verkkokurssini? 

Podcast perfektionismista

Perfektionismi uuvuttaa. Mikään ei lopulta  riitä. Tulee uusia vaatimuksia, aina on jotain kesken tai saavutusten tilalle saapuu menettämisen pelko. 

Perfektionismiin liittyy yritys kontrolloida elämää. Se miksi elämää taas yritetään kontrolloida, johtuu sisäisestä turvattomuudesta, jonka juuret ovat usein jo kaukana lapsuudessa.

Perfektionismi ei aina näy ulospäin klassisesti vaikkapa siivousfrikkeytenä tai työn viilaamisena loputtomiin. Perefektionismia voi ilmetä myös hyvin vaikkapa kehoon, liikkumiseen ja syömiseen liittyvissä asioissa. Sitä voi esiintyä ihmissuhteissa ja pyrkimyksenä kontrolloida omaa tunnemaailmaa.

Perfektionismiin liittyy  jatkuva paineen tunne, vaikeus ”antaa olla” sekä epärealistiset vaatimukset itseä ja joskus myös muita kohtaan.

Perfektionismin takana on pyrkimys suojautua kivulta. Se uskottelee, että jos olet tai toimit täydellisesti- voisit välttyä vaikkapa arvostelluksi tulolta, epävarmuudelta tai pettymyksiltä. Perfektionismin pyrkimys on koittaa ottaa vastuulleen kaikki, sellaisetkin asiat joita ei voi oikeasti mitenkään kontrolloida. 

Miten sitten alkaa hellittämään? 

Tiedostamalla missä vaatii liikaa. Ymmärtämällä että se ei tapahdu hetkessä, vaan uusien mallien opettelu todellakin vaatii aikaa ja kysyy myös sisäisen turvallisuuden vahvistamista. Se kysyy armollisuuden ja myötätunnon harjoittelua. 

Se kysyy myös kykyä harjoitella kohtaamaan epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita, jotka ovat lopulta vain tunteita, ei jotain joiden tulisi saada sanella maailmamme rajoja.

Kuuntele lisää podcastilta!

ps. Armollisuus itselle verkkokurssilla käsitellään mm. perfektionismin takana olevia pelkoja ja harjoitellaan löytämään armollisuutta sekä myötätuntoa itseä kohtaan. Kurssi alkaa 20.4 ja maksaa 42€. Lue lisää täältä.

Lakkaa yrittämästä muuttaa itseäsi podcast paradoksista

Kyllä, uskon että on hyvä ja viisasta työstää itselle kipeitä asioita ja kyllä, uskon että myös vaikkapa tiettyjen itselle tuhoisten käytösmallien muuttaminen on viisasta.

MUTTA, siitäkin voi tulla uusi vankila.

"Hyväksyn itseni vasta kun olen päässyt eroon tästä vihasta"

"Kunhan lopetan tämän kontrolloinnin olen ok".

Tästä seuraa uusi kehä, jossa yritämme kyllä hyvin aikein muuttua, mutta yritämme sitä tuominnasta ja riittämättömyydestä käsin. Jokaisella meistä on issueita, varjoja ja ei niin kauniita tapoja toimia. JOKAISELLA.

Mitä se olisi, jos lähtisi siitä että on hyväksyttävä ja arvokas, kaikkineen. Kaikkine raadollisuuksineenkin? Se voi tuntua järjenvastaiselta, tiedän. 

Mutta jos itsesi tuomitseminen olisi auttanut sinua muuttumaan, se olisi jo tapahtunut.

Saat olla juuri siellä missä olet. <3

ps. Kotona kehossa workshop käsittelee itsensä hyväksymistä itsensä muokkaamisen sijaan.Voit käydä workshopin kotoasi käsin, silloin kun sinulle sopii.

Addiktioista podcast

Addiktiot mielletään usein lähinnä alkoholi ja huumeongelmiksi. Siinä missä ne toki ovat addiktioita, on tärkeää tiedostaa että myös "hyviin" asioihin voi addiktoitua. Addiktion tarkoitus on harhauttaa kipu/vaikea tunne jota ei usko kykenevänsä kohtaamaan pois. Se on erittäin ymmärrettävää, mutta ei toimi pitkässä juoksussa. Lopulta käy niin, että addiktio satuttaa enemmän. Addiktio ei vapauta, vaan rajoittaa. Addiktiot kaventaa elämää, eikä mikään silti riitä.

Addiktoiden työstämisessä myötätunto, kärsivällisyys ja pienet askeleet ovat oleellisia. Addiktiot syövät ruuakseen häpeää ja syyllisyyttä, joten näiden suhteen tarvitsemme rohkeutta keskustella ja puhua niistä turvallisille ihmisille. Paineistetut ja pakotetut yritykset lopettaa tuskin onnistuvat.

On hyvä muistaa, että vaikka addiktio nyt tuottaakin kipua, sen tarkoitus on ollut helpottaa oloa.Se on yrittämnyt suojata kivulta, joka tuntuu täysin todelta.

Elämme aikaa, jossa vaikeista tunteista puhuminen tuntuu olevan tabu. Ja silti, kaikki niitä koemme. Ihmisyyteen kuuluu ahdistus, suru, viha, pettymys ja väsymys siinä missä ilo, leikkisyys, vapautuminen ja rauhan kokeminenkin. 

Ps. Överiksi meni e-kirjani käsittelee mm. suorittamista ja addiktioita varsin syvällisesti.